perjantai 31. elokuuta 2012

Toiveunia

Tässä istun ryystämässä vihreää teetä, jonka makua olen yrittänyt pyöristää makeutusaineella ja omenateejauheella. Tämäkin aineenvaihduntaa kiihdyttävä juoma oli otettava käyttöön, kun vaakan lukemat eivät tänä aamuna mitään onnen tunteita herättäneet. On niitä hyviäkin aamuja tässä välillä koettu, mutta ei siitä pääse mihinkään, että joskus matkan varrella tuntee turhautumista, kun toivomaansa kehitystä ei saavutakaan.

Ei, en ole käynyt salaa yöllä jääkaapilla ja muutenkin olen elänyt ihmisiksi. Silti vaivalloista on tuo senttien sulattaminen lantiolta. Hurskaasti ajattelin, että vaakan lukemiin ei kannata niin hirveesti kiinnittää huomiota - mittanauha olisi ehkä miellyttävämpi tarkkailuväline. Mutta mutta! Lyhyellä aikavälillä pystyy siinäkin itseään huijaamaan, jos vetää nauhaa niin kireälle, että vesi silmistä tirisee. Totuus paljastuu kyllä vuoren varmasti, kun yrittää pujottautua niihin kaapissa kutistuneisiin vaatteisiinsa, joita tarvitsee jo muutamien päivien päästä. Vielä en tahdo tuottaa itselleni mielipahaa ja siirrän niiden sovittamisen ensi viikkoon - jospa saisin vielä muutaman millin sulateltua tuolla kuntopolulla !!!!?????

Ehkä jossain kaukana tulevaisuudessa keksitään täsmätuotteita, joilla väärään paikkaan kertyneet rasvat saadaan sulamaan, eikä tulevaisuuden donnat laihtuessaaan muutu kalkkunan näköiseksi, kun naaman ja kaulan kallisarvoiset ihrat säilyy paikoillaan. Sitä ihanuutta odotellessa täytyy vaan jatkaa näillä vanhoilla konsteilla - liikunnalla ja niukalla ruokavaliolla.

torstai 23. elokuuta 2012

Huono päivä

Kiukuttaa! Keljuttaa! Masentaa!

Oma syy!!!!!  Pitikö vielä tässä vaiheessa laihista mennä kokeilemaan "kutistuneita" farkkujaan, jotka on tullut hankkineeksi hoikkana tyttönä? Monta senttiä ihraa on vielä vyötäröltä saatava sulamaan, ennen kuin vetoketju sujahtaa sulavasti kiinni. Miten ihmeessä sitä onkin antanut kilojen niin salakavalasti kertyä ympärilleen?

Ei kaikki päivät voi olla onnea ja auvoa tällä rankalla keventäjän tiellä.  Hitaasti, hitaasti, kovin hitaasti nuo vaakan lukemat aamuisin ilahduttavat toiveikasta punnitsijaa. Kanssasisarilla näyttää olevan samankaltaisia toiveita nopeasta korjausliikkeestä, vaikka kuinka järki sanoo, että hitaasti hyvä tulee; pysyviä tuloksia ei hetkessä saavuteta. Ja onhan se niinkin, että jossain vaiheessa elimistö panee hanttiin, kun haluaa "pula-ajan" eväitä säikähtäneenä varjella laihduttaja-parkaa .

Ehkä huomenna on jo se parempi päivä ja kevyteväät maistuvat mahtavilta!

Lihavuus on onnellisten tuokioitten kertymää.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Takapakkia

Juupajuu! Matkailtu on, syöty ja juotu. Ei sitä sen enempää tarvitakaan, kuin muutaman päivän rilluttelu, niin johan se pirulainen vaakassa näkyy - ja vähät mistään vaakasta, mutta kun se tuntuu myös tuossa vyötäröllä.

Osasin mukamas Tallinnan-reissulla hienosti kierrellä enimpiä kaloripommeja. Söin lounaaksi salaattia, illallisella lohta ja papuja, aamiaisella en mättänyt naamaani leipää enkä rasvamakkaroita. Missä siis mättää? No kyllähän sen vastauksen jo itsekin arvaa - perinaisellisesti jätin miettimättä juomien kaloreita (niitähän ei lasketa!). Vaikka join vain kuivaa valkkaria, saattoi siinäkin muutama (?!) kalori kurkusta alas luikahtaa.

Lauantaina nautittiin lounasviraiden kanssa kreikkalaista salaattia ja musakaa, josta ei pitäisi hirvittävästi energiaa kertyä. No juomana tilkka punaviiniä ja tilkka metaxaa nostivat tietysti kalorimääriä.

Hyvät rouvat, nyt on sitten taas se kuuluisa ryhtiliikkeen paikka! Tämän aamun sauvalenkkikin jäi ihan olemattomaksi nysäksi; reippaasti lähdin pikkupaidassa ja shortseissa liikkeelle, mutta pakko oli taipua tihkusateen edessä ja palata kotiovelle. Joko se syksyn ankea kosteus on nyt jo alkamassa? Periksi en nyt kyllä hemmetti anna!

tiistai 14. elokuuta 2012

Tiukkapipoinen

Taas ystävät pääsevät moitiskelemaan tai naureskelemaan ikuisen "vyötärön metsästäjän" touhotukselle!

Joskus tuntuu, että osaan olla ihan liiankin tiukka itselleni. Taitavat maailmalla nimittää sellaista tiukkapipoa masokistiksi ja ilonpilaajaksi. Helppoahan sellaisen ihmisen on olla laihdutuskuurilla, joka on valmis kiusaamaan itseään kalorivajeessa pitkin mäkiä viipottaen.

Totuttuun tapaan paino on alkanut tippua kilon viikkovauhtia, kun liikuntaa on voinut harrastaa aamuisin mukavissa sääolosuhteissa. Syömisen kanssa onkin sitten oltava tarkkana, kun edes tuota aiottua 1.500 kalorin energiamäärää ei tahdo tulla päivässä syödyksi - ihan totta, kun näläntunne laihiksella vähenee, ei jääkaapin saranoitakaan tule turhan päiten lonksutelleeksi. Vähäiset syömisensä muistaa siinä vaiheessa, kun heikotus iskee ja keskellä kaunista päivää alkaa nähdä kirkkaita tähtiä. Ei hyvä!

Kun en himoitse rasvaista enkä makeaa, on ruokavalion noudattaminenkin helpompaa, kuin kanssasisarella, joka joutuu taistelemaan karkkihimonsa kanssa. Omassa keittiössä on helpompaa laskeskella syötyjä ja juotuja määriä - mitenkähän eukon käy, kun Tallinnassa pari päivää ravintolapöydän ääressä herkuttelee! Taatusti ei tule kalorit ja joulet mieleen!

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Syödä täytyy

Törmäsin netissä laihissivuilla surffaillessani kamalaan ilmiöön. Siellä nuoret tytöt, jotka ovat laihoja kuin piiskansivallus, kyselevät toisiltaan miten selvitä 200 kalorilla päivässä! No selvähän tuo - nämähän tarvitsisivat etupäässä psykiatrista apua. Eikä ole ihme, että vatsa pömpöttää kuin Biafran lapsilla pelkästä ravinnon puutteesta.

Kyllähän näitä dieettejä ja laihdutusoppeja on netti väärällään. Itselle jää vastuu siitä, mihin uskoo ja miten aikoo kiloja hävittää tai saavutetut mitat säilyttää. Itse en ole paljon sortunut mihinkään vippaskonsteihin - muutaman kerran on kaalisoppa-diettiä kituutettu, mutta eihän siitäkään miksikään kilokontrolliksi ole.

Viime vuosina olen luottanut vanhaan kunnon matematiikkaan ja syönyt vähemmän, kuin olen kuluttanut. Säännöllisen liikunnan lisäämisellä on sitten tuloksia siitäkin vielä paranneltu.

Perusajatus on ollut, että 7.000 kalorin energiavajeella on paino pudonnut kilon viikossa, joka on todella hyvä ja turvallinen saavutus. Eikä sitä ruokavaliota ole niin perin vaikeaa järjestää, kun muistaa muutamia perusasioita.

Oma peruskulutukseni on 2.000 kcal / päivä.  Reipas tunnin sauvakävelylenkki kuluttaa n. 470 kcal, eli voisin syödä päivässä 2.470 kcal ja paino pysyisi samana. Kun syön päivässä n. 1.500 kcal, putoaa paino takuuvarmasti kilon viikossa.

Päivän ruokavalio pääpiirteissään:
Maitokahvi + makeutusaine

AAMIAINEN
puuro (1 dl kauraryynejä, 2 dl vettä) = 100 kcal
1 iso omena (n. 200 g) = 80 kcal

LOUNAS
2 kpl leipää + rasva + kinkku / juustosiivu = 280 kcal
kahvia / teetä

VÄLIPALA
hedelmä  tai kahvi+kanelikorppu = 70 kcal

PÄIVÄLLINEN
maito 2,5 dl  = 100 kcal
ruoka (ks. esim. Kevyitä laihdutusruokia) = n. 600 kcal

ILTAPALA
lipä + rasva + kinkku / juusto = 140 kcal
rasvaton sokeriton jogurtti 2 dl = 160 kcal


Tällä ruokavaliolla olen useaan otteeseen saanut karistettua reissuissa vyötärölle keräämäni kilot. Tähän jaksan vieläkin uskoa. Eri asia on, miten elämän melskeessä onnistuu tämän oikeanlaisen ruokarytminsä säilyttämään.

Lisää asiasta sivullani: Painonhallinta

torstai 2. elokuuta 2012

Laihdutusopas

On se niin mukavaa, kun nykyisin pystyy olemaan laihiksellakin virtuaalisesti - senkun istuu netin ääressä ja surffailee laihdutussivustoilla syynäämässä mitä saa syödä ja mitkä elämän sulostuttajat on kertaheitolla jätettävä romukoppaan. Teoriassahan nämä dieetit ja painonpudotukset hallitaan, mutta käytännössä se ei olekaan enää yhtä helppoa!

Pitkän "painonvahtaajan"-urani aikana ovat kalorit ja joulet tulleet turhankin tutuiksi ja itseä on tullut huiputettua jos jonkinmoisilla vippaskuureilla. Meno on ollut kuin vuoristorataa - painoa on tullut pudotettua onnistuneesti hurjaa vauhtia ja sieltä pohjalukemista on aina lähdetty myöskin iloiseen nousuun.

Oi aikoja, jolloin tuo homma oli yksinkertaisen helppoa, kun aineenvaihdunta nuorena piti huolen läskin polttamisesta. Pirullista on, että iän myötä "kattila" porisee heikommin ja nyt kun nautiskelulle olisi enemmän resursseja, pitääkin suuaukosta sisään heitettävän evään määrää pienentää.

Liikunnalla pystyy onneksi hiukan tilannetta korjaamaan, mutta yksistään sen varaan ei voi painonhallintaa rakentaa. Kuka nyt jaksaa jojona rehkiä pitkin päivää seitsämänä päivänä viikossa?

Surffaillessani törmäsin MTV3-sivulla uutiseen, jossa kerrottiin, että viini voisi auttaa karistamaan kiloja. Ei siinä luvattu, että laihduttaja saisi läträtä sitä jaloa juomaa holtittomasti, mutta lasillinen punkkua päivässä saattaisi olla jopa hyväksi painonpudotukselle.

Näistä netin löydöksistäni tein oman, mielestäni hyvän ja kattavan sivuston painonhallitsijan avuksi: Laihdutus - dieeti