Kalorien laskentaa

Kyllä tämä kalorien laskeminen työstä käy! Olisi se vaan niin helppoa paiskata huuleen muutaman tunnin välein joku energiapilleri, jonka kalorit, proteiinit ja muut hivenaineet olis joku suunnitellut juuri sinun kroppasi tarpeita ajatellen. Mutta, mutta ...... ihminenpä ei syökään vaan tyydyttääkseen polttoaineenkulutuksensa. Siihen pilleriin pitäisi sitten leipoa sisään sellaista "jarrua", joka veisi mukanaan kaikki mieliteot.

Nyt on tyydyttävä vaan itsekseen laskeskelemaan noita kummallisia kaloreita ja tutkimaan taulukoita, joista näkee montako kalorilurjusta missäkin eväässä lymyilee. Ikuisena jojo-laihduttajana olen jo onnistunut keräämään melkoisen taulukkovaraston, jonka avulla taas kerran kyhäilen päivittäisen itselleni sopivan ruokalistan.

No ensi viikolla homma helpottuu, kun olen pistänyt muistiin päivän ruokalistat ja voin niistä helposti muokata kunkin päivän eväät tai noudattaa niitä uudelleen sellaisenaan.

Tässä sinunkin käyttöösi juuri aloitettu viikko-ohjelma, jos et halua alkaa laskemaan kaikkea ihan alusta asti itse: Viikko-ruokalista

Syksy - ja taas laihdutetaan

Enpä taida olla yksin aloittelemassa kurinpalautusta nyt loppukesän hetkinä. Vakiintuneen käytännön mukaan lehdet ja nettimedia pursuavat laihdutusohjeita ja uusia dieettikonsteja heti, kun ihmiset ovat palaamassa arkirutiineihin vatsat pömpöllään kesäherkuista ja terasseilla nautituista kaljoista ja siidereistä.

Tein viime viikolla päätöksen ylimääräisten kilojen karistamisesta ja aloin pikkuhiljaa psyykkaamaan itseäni alkavan viikon koitokseen. Paljon tein pohjatyötä ja mietin miten homma hoidetaan. Tulin siihen tulokseen, että kokeilen vähän jotain uutta menetelmää ja yhdistän siitä osia omaan aiemmin hyväksi koettuun painonpudotusohjelmaani. Niinpä tulevina viikkoina syön (juon) ainakin maanantaisin "Yön yli-dieetin" mukaiset herkut ja muina viikonpäivinä yritän pysyä 1.500 kcal:n energiamäärässä. Haasteellista hommassa on se, että saisin syötyä päivittäisen proteiinitarpeeni ylittämättä päivän kalorirajaa.

Toivon pääseväni kuudessa viikossa normaaliin olemukseeni ja sulattavani rasvoja 7 kg.

Onnistuuko?  Siitä kirjoittelen LAIHDUTUS-PÄIVÄKIRJASSANI
 

klik Päivittäinen kcal-kulutus ja painon muutos, viikon ruokapäiväkirja

Kiinteytystä vatsalle

Oi mikä tunne, kun shortsit melkein tippuu päältä aamulenkillä! Siis siitä voisi päätellä, että jonkinmoista kaventumista kropassa on tapahtunut. Vaikka vaaka ei mitään ihmeellisiä pudotuslukemia ole viimeaikoina näyttänyt, on ainakin jotain kummaa tuolla lantion seudulla täytynyt tapahtua.

Olisiko mahdollista, että kolme kuukautta harrastettu aamujumppa alkaa tuottaa tulosta ja vatsalihakset olisivat sen myötä saanet vähän kiinteämmän muodon? Sepä vasta olisikin mukava juttu, kun ei se pelkkä kilojen häipyminen takaa mitään hyvää kuntoa - tässä iässä kun tärkeintä lienee säilyttää edes nämä jäljellä olevat lihakset.

Vaikka joskus aamuisin laiskamato-olotila yrittää vesittää terveellisen aamunaloituksen, kyllä sitä jotenkin onnistuu potkimaan itsensä ruotuun ja aloittaa hikisen rääkin. Pyrkimyksenä on ollut suorittaa jumppa joka aamu, olipa sitten kotona tai kylässä. Siihen kun huiskii jatkeeksi vielä tunnin sauvalenkin, niin polvien tutina hetkeksi on saavutettu.

Siskot - jos kiinnostuitte, tässä pientä apua homman aloitukseen! Katso tästä jumppakuvat. Liikesarjasta joka-aamuiseen ohjelmaan kuuluu ainakin aamuvirkku, hula-hula, puolipunnerrus, pyllistys ja ristiliike sekä muutama oma keksimä reisiliike. Tuo ristiliike lienee niitä tehokkaimpia vatsan kiinteyttäjiä ja olen onnistunut pääsemään jo sataan toistokertaan jalan heilutuksessa.
Ristiliikkeestä voit katsoa videon tästä.

Uudistunut

Tyytyväisenä noudattelen omaa dieettiohjelmaani. Vielähän tässä ehtii karistaa hiukan ylimääräisiä kiloja ennen kesäkautta. Ehkä näin keväällä motivaatio onkin kohdallaan ja tuloksiakin sen myötä syntyy.

Ainakin teoriassa homma on hallinnassa, kun vain malttaisin pysyä tämän mainioksi kokemani ohjelman puitteissa.

Tämän herätyksen saaneena uudistin LAIHIS-sivustoani ja korjailin taivaan tuuliin kadonneita linkkejä.

Käypä surffailemassa Laihis-sivustossa. Itse ainakin koen löytäväni sieltä kaiken tarpeellisen.

Nälkä yövieraana

Herään aamuyöllä klo 3:05. Hirveä nälkä, palelee, päätä särkee!
Eipä taida sopia minulle leivätön pöytä! Päätin kokeilla miten onnistuu leivätön ruokavalio, mutta heti ensimmäisen päivän kokemukset eivät ole kovin rohkaisevia.

Paino on lähtenyt mukavasti laskuun, kun olen pakkasista huolimatta yrittänyt pitää kiinni jokapäiväisestä tunnin sauvalenkistäni ja tarkkaillut syömisiäni.

Tiedän, että aamiaisen korvaaminen pelkällä maitokahvilla on päin peetä, mutta siten saan pidettyä itseni kurissa koko päivän. Mikä siinä onkin, että tukevalla aamiaisella saa itsensä olotilaan, jolla ei sitten koko päivänä hillitä syömishimojaan.

Lounaaksi on pilkottu jäävuorisalaattia, tomaattia, kurkkua, herkkukurkkua ja omenaa, joita nautitaan keytkastikkeen ja raejuuston kera. Mukillinen kuumaa kevyttä keittoa antaa hieman lämpöä lihaksiin. Päivälliseksi normaaliruokaa, lasi maitoa ja vihanneksia. Iltapalaksi pakastemansikoita, aronia-marjoja jogurtti-rahkaseoksessa.

Näillä eväillä kun jaksan muutaman viikon porskuttaa, pitäisi ylimääräiset mahkurat olla tiessään! Vaikeaa tulee olemaan, kun parin viikon päästä on pääsiäinenkin tukevine eväineen.

Laskurit laihiksen apuna

Usein saa lukea, ettei liikunnasta ole laihdutuksen tueksi. Kuinka niin ei olisi?

Tuolla laihdutussivustossani oli runsaasti hyviä laskureita, joilla pystyy mittaamaan syötyjen kaloreiden määriä ja liikunnassa kulutettua energiaa. Harmi, että niitä kaikkia ei enää netistä löydy. Onneksi jäi sentään muutama ihan kelvollinen apuväline, jolla todistaa itselleen liikunnan merkitystä ja suitsia syömisiään.

Jos aion laihduttaa esim. puoli kiloa viikossa, on minun lisättävä liikuntaa ja kulutettava sillä 500 kcal päivässä. Kulutuslaskuri kertoo, että minun olisi hikoiltava siivouspuuhissa 1 tunti 43 minuuttia, että tuo 500 kcal:n energiamäärä olisi kulutettu ja tunnin ja 24 minuutin tanssiminen  ajaa saman asian. No päivitäin pyrin tekemään tunnin ja 5 minuutin pituisen sauvakävelylenkin, joka ohentaa olemustani tuolla samaisella kalorimäärällä.

Jos syömistään ei vastaavasti kasvata, vaan pysyy normaaliaterioissa, painonpudotus on omakohtaisella kokemuksella ihan taattu. Niitä syömisiä voi sitten mitata sivuston "Ruokapäiväkirjan" avulla, joka kertoo paljonko energiaa on tullut päivän mittaan popsittua ja paljonko on jäänyt syömättä alle oman kulutuksen.

Ihan mielenkiintoista ja motivoivaa! Kokeile vaikka!

Taas pitäisi ponnistaa

Kevät keikkuen tulevi! Siinä sivussa harras toivomus on, että myöskin kilot keikkuen menevi. Ainakin liikunnan lisäämisen luulisi olevan helpompaa, kun tiet ja polut hellittävät auringon helottaessa jääpeitteestään.

Kyllä on tämä ihmiselo yhtä soutamista ja huopaamista! Ennen etelän rannoille astumista on yritettävä sulatella liiemmät rasvamakkarat, ettei olomuoto muistuttaisi ihan ryhävalasta. Olen sentään iän myötä heittäytynyt itselleni armolliseksi, enkä suostu olemaan millänikään, jos laihdutus ei onnistukaan ennen reissuun lähtöä. Vahvalla itsetunnolla voi porskuttaa bikineissä, vaikkei vartalo joidenkin mielestä läheskään täytä korkeita laatuvaatimuksia. Kun lomaillessa ei kaloreita lasketa, eikä painoa mittailla, on lopputulos arvattavissa. Ja taas arkeen palatessa alkaa se kaloreiden vahtiminen, että lomakilot saataisiin karisemaan.

Kuukauden lomalla Thaimaassa onnistuin kerryttämään ympärilleni ylimääräistä elopainoa vain vähän yli pari kiloa. Paluumatkalla olo tuntui todella turpealta, mutta onneksi kehon olomuoto pian normalisoitui, kun nestetasapaino pohjoisen hyytävässä kylmyydessä asettui kohdalleen. Arkiseen elämänrytmiin palaaminen on lähtenyt myös tiputtamaan loman aikana hankittuja  kiloja, joten taas on toivoa päästä solakoihin mittoihin, kun vaan malttaa mielensä ja jatkaa sitkeästi eteenpäin tuleva kesä mielessä.

Harjoittelen tämän viikkoa "näppituntumalla" tuota painonhallintaa, mutta jos alkaa tuntua, ettei paino enää laske, täytyy ottaa käyttöön järeämmät aseet, eli turvautua omaan hyväksi koettuun painonhallintaohjelmaan. Sen olen todennut ainoaksi itseeni tepsiväksi ohjelmaksi.

Lammaspataa ja täytekakkua

Kävi niinkuin olin jo aavistanutkin. Tänään ei kaloreita laskettu, kun kaksosten 5-vuotissynttäreitä juhlittiin.

Tarjolla oli intialaista lammaspataa ja ah niin ihanan kaloripitoista intialaista leipää lisuketahnalla. Niistäkö olisi voinut laistaa? Jälkkärinä tietysti maukasta suklaakakkua, enkä malttanut pitää kynsiäni kurissa suklaatikkujenkaan kohdalla.

Sellainen laihispäivä tänään. Paljon ei korjaantune elo muutenkaan, kun huomenna vaihdamme maisemaa ja puntari jää kotiin. Paljonkohan paino laskee tuolla Thaimaan eväiden parissa?

Parit karjalanpiirakat!

No voihan rähmä! Nyt täytyy kyllä todeta, että frouvalla alkaa olla paukut vähissä, eikä kaikki mene ihan niin kuin on omassa mielessään suunnitellut.

Rättiväsyneenä menin eilen illalla nukkumaan jo kymmenen aikoihin; no saihan siinä eräänkin kerran tietysti kääntää kylkeä ja hakea sopivaa sikiöasentoa, mutta olinpa kuitenkin nukahtanut ennen puolta yötä. Pitkäksi ei sekään uni ehtinyt venähtää, kun tunnin uinailun jälkeen jo heräsinkin sen verran virkeänä, ettei nukkahtaminen uudestaan enää ottanut onnistuakseen. Pari tuntia siinä itseäni lakanoissa kääntelin ja sitten noudatin viisaampien ohjeita ja nousin ylös sängystä - minnepä muuallekaan kuin koneeni ääreen.

Nälkäkin siinä vatsaa jo kouristeli, joten annoin itselleni luvan hipsiä jääkaapille. Ja ah!--- pari karjalanpiirakkaa siinä kuin varkain luiskahti kurkusta alas! Niinpä - pari karjalanpiirakkaa!!! En minä näitä yösyömisiä ole aiemmin harrastanut, joten pulskuuteni syy ei todellakaan ole yösyöpöttely!

Aamulla kello näytti puolta viittä, kun siippani tuli kurkistelemaan huoneeni ovelle, minne ihmeeseen olen kesken yötä kadonnut. Hän jäi päivystämään kotia ja minä livahdin peiton alle. Olin sentään nukahtanut kolmeksi tunniksi, joten ei ihan mennyt koko yö "pelastusarmeijalle". Siinä sitten rutisin ja manailin, ettei lenkille lähtö houkuttanut yhtään. Pakkastakin oli kymmenen asteen paremmalla puolella ja kun talvilenkkareissa on niiiiiiin raskasta taivaltaa.

Ihme ja kumma! Sainpa kuin sainkin jotenkin laiskasti vetimet niskaani ja väännettyä itseni ovesta ulos raikkaaseen pakkasilmaan. HYVÄ  HYVÄ  HYVÄ  minä!!! Ei tässä mitään vellihousuja olla! Huomisesta reippailusta en sano mitään - uhkaavalta näyttää, kun alkaa tuo motivaatiokin hemmetti tuolla lailla pätkimään!

Bikini-kuntoon!

Jos haluat saada itsesi ruotuun ja elopainosi hallintaan, kannattaa heti joulunpyhien mentyä alkaa sovittelemaan viimekesäisiä bikinejään / uimapukuaan. Vaikka kuinka itselleen hurskaasti selittelee, ettei ne muutamat ylimääräiset kilot vielä missään näy, niin totuuden huomaa siinä vaiheessa, kun vähäpukeisena vilkaisee peiliin.

Ajankohtakin on ihan mainio, kun kesän alkuun on vielä runsaasti aikaa. Siinä ajassa ehtii painonpudotuksen tehdä kaiken taiteen sääntöjen mukaan, eikä siten sorru kuvittelemaan ihme-dieettien taikavoimaan. Hiljaa hyvä tulee! (itseni kohdalla tosi hitaasti). Silti jatkan sinnikkäästi aamuisia sauvalenkkejäni ja kieltäydyn makeista herkuista.

Jos muuten hyväksyykin "pienen" pyöristymisensä, ei noita jenkkakahvoja selän puolella ja pömppömahaa haluaisi mitenkään riesanaan kantaa. Ehkä kuntosali olisikin oikea paikka niiden hävittämiseksi, kun ei näytä muu liikunta niihin paljon auttavan.

Tässä piristystä meille pudottajille!

 

Nukku-Matti ho-hoi!

"Hemmetin pissahätä!!!!!  Raotan silmää ja katson herätyskellon punaisina paistaviin numeroihin - 2:50.  Pakko nousta ja kipittää vessaan. No - siinäpä se taisikin sitten olla tämän yön nukkuminen, uni kun ei ota tullakseen takaisin millään. Johan tässä ehtikin neljän tunnin unet katselemaan! Yritän nyt vielä pakottaa ajatukset off-asentoon ja houkutella Nukku-Matin paikalle. Ei ei ei - ei onnistu millään. Kellokin näyttää jo varhaisaamun lukemia..... 4:10. Taidanpa tästä kiivetä pystyasentoon ja alkaa omiin aamutouhuihini."

Tiedetään, tiedetään - laihisoppaat kertoo, että nukkua pitää riittävästi. Riittävästi??  Luulisi, että on laihduttamisen kannalta pelkästään edullista, ettei loju sängyn pohjalla pitkiä aikoja, vaan alkaa aktiivisesti kuluttaa niitä kaloreita valveilla ollessaan. Niinhän sitä voisi maalaisjärjellä ajatella, mutta se kun onkin joku homonaalinen juttu, joka kääntää asian laidan päälaelleen.

Niin tai näin, minkäs teet, kun ylivireystila iskee, ei siinä järkeilyt auta! Ja jos olo ei muuten tunnu kauhean nuutuneelta, ei tuo niin vaarallistakaan liene, jos joku yö jääkin vähille unille. Nukutaan sitten taas kun nukuttaa!!!!

Lipsumista?

Pienet päätökset on nyt loppuun käytetty, pitäisikö sitten ottaa ne järeämmät aseet käyttöön? No edessä päin oleva lomamatka antaa loistavan tekosyyn sen kunnollisen remontin lykkäämiseen. Olisihan se ihan turhaan heitettyä energiaa alkaa nyt itseään rääkkäämään, kun sitten elää neljä viikkoa kuin sika pellossa. Toisaalta jos noudattaisinkin thai-ihmisten ruokailu- ja juomatapoja koko loman ajan, astuisi koneesta Vantaalla sorjavartiseksi (ehkä kurttuiseksi) muuttunut daami.

Voi voi, täällä minun tulisi kirjoittaa juttua painonhallinnasta muita kanssa-yrittäjiä kannustaen, mutta huomaankin, että itsellä ote alkaa lipsumaan. Tavattoman iloinen olen systerin päättäväisestä otteesta painon pudottamisen vaikealla tiellä. Ehkä ryhmässä yrittäminen on mukavampaa, kuin yksin räpeltäminen.

Syömistottumukset

Kun viikossa ei ole tapahtunut painon muutosta suuntaan eikä toiseen, niin sehän tarkoittaa, että hienosti on paino hallinnassa! Niin niin, hienostihan olisi pullat uunissa, kun olisin ensin saanut pudotettua sen viisi kiloa, joita koen kantavani turhaan mukanani. Painoindeksini on nyt 26,3, eli ihan himpun verran lievän ylipainon puolella, eikä se minua ollenkaan haittaisi, jos nuo ihrat älyäisi asettua oikeisiin paikkoihin. Eniten ottaa päähän vararengas tuossa vyötärön seutuvilla, mutta sitäpä onkin sitten pirun vaikea millään konstilla sulatella.

Viikon kehnoa tulosta ihmetellessäni tein testin (http://www.pienipaatospaivassa.fi/testit) syömistottumuksistani. Ihan hienosti tuntuu olevan hallinnassa, paitsi tietysti se aamupala (maitokahvi) ei ole terveellisimmästä päästä ja lounaankin voisi tietysti koota lautasmallin mukaan, eikä sinnitellä kupillisella kahvia ja parilla leipäpalalla. Karkki, sipsit, limut, pullat, kakut eivät ole minun ongelmiani, niin että hätäkös tässä! Kai ne  on otettava taas loman jälkeen käyttöön nuo oman laihdutussivuni hyväksi koetut konstit, joilla olen aina onnistunut pistämään itseni ruotuun.

Nautintoja

Elämässä täytyy olla arjen vastapainona huvia, iloa ja riemua. Ystävien kanssa ruokapöydän ääressä vietetyistä hetkistä saa ja pitää nauttia. Tänä iltana aion tehdä juuri niin.

 

Kun sain motivoitua itseni aamulla sauvalenkille 12 asteen pakkasesta huolimatta, on helppoa tehdä tämän päivän "pieni-päätökseni" ansaittuna palkintona urheudesta - syön ja juon hyvällä mielellä naapurin tarjoamia herkkuja ja nautin illasta mukavassa seurassa.

Elämänrytmi kunnossa?

Sain PPP-linkin http://www.pienipaatospaivassa.fi/etusivu aamupostiini systeriltäni, joka on juuri aloittanut "pieni-päätös-päivässä"-projektin terkkarin painonhallintaryhmässä.

Heti ensimmäiseltä riviltä ponnahdin testiin, joka mittaa elämäntapojen muutostarvetta. Jo vastauksia antaessani tiesin, missä itsellä olisi petrattavaa  paremman olon saavuttamiseksi. Kun vastasin, että "aamupala jää useimmiten väliin" ja "nukkumatin luona viihdyn vähemmän kuin 8 tuntia yössä", sain palautteena tutustua Elämänrytmi-osioon. Mielestäni tuon sivun "henkistä hyvinvointia tukevat"-listan asiat tuntuisivat olevan osaltani kaikki kutakuinkin kohdallaan - vai ovatko?

Henkistä hyvinvointia tukevat:

Itsensä arvostaminen	Itsetuntoa riittää!
Kyky ja halu oppia	Intoa piisaa vaikka muille jakaa
Tarpeellisuus omassa yhteisössä	Mummia tarvitaan
Läheiset ihmiset	Perhe ja ystävät rakkaita
Mielekäs tehtävä: työ tai harrastus	Harrastan, harrastan
Taito puhua mieltä painavista asioista	Puhua pulputan ja kirjoitan nettiin
Kyky selvittää ristiriitoja	Järjellä ja sydämellä
Riittävä aineellinen perusturva kuten kohtuullinen toimeentulo ja turvallinen asuinympäristö	Eläke tulee kerran kuussa ja kotikolo on mukavassa paikassa

Kun nuo molemmat, aamupalan syöminen ja nukkuminen, vaikuttavat painonhallintaan, taidankin tehdä niistä seuraavat "pienet päätökseni". Niinpä tänä aamuna söinkin maitokahvin sijasta pienen voileivän. Ja kun aamulenkkikin jäi väliin, kun television sääpoika kertoi, että tuuli tekee sään jäätävän kylmäksi, hotkaisinpa vielä lautasellisen kaurapuuroa lämmikkeeksi. Tämähän onkin helppo päätös, kun joutuu syömään jotain, eikä jättämään syömättä!!  Ettei tässä nyt vaan kävisi kalpaten!

Uskonpuutettako?

Tänään ei mennyt ihan putkeen! Vaikka kuinka paljon olisi kokemusta tästä kevennystouhusta, tahtoo vaakan lukemien paikallaan junnaaminen ottaa päähän! Siinä sitä kysytään sitkeyttä ja uskoa huomiseen, kun on elää kituuttanut kevyillä eväillä omasta mielestään jo ikuisuuden, vaan vaa´an paholainenpa on sitä mieltä, ettei ole ahkeroitu tarpeeksi!

No jotenkin siitä vaa´alta aamulla laskeutuessani sain seliteltyä itselleni, että nestettä siellä elimistössä vain on liikaa, kun yölläkään ei tarvinnut alvariinsa pikkulaan kiiruhtaa. Maitokahvilla kuittasin taas aamiaisen ja tungin itseni sauvalenkille pirteään pimeään pakkassäähän. Nyt on vain yritettävä säilyttää tuo liikuntamotivaatio - eihän sillä yksistään painoa yritetä pudottaa, vaan palkintona on jotain parempaa !!!!! KUNNON KOHENEMINEN.

Vaikka lenkin jälkeen söin kaurapuuron (ilman lisukkeita), lounasaikaan oli jo sen verran nälkä, että kauppakeskuksessa ostosten lomassa piipahdettiin kahville Picnikkiin ja herkuteltiin puolen metrin pituisilla täytetyillä patongeilla.

Illan rimpuilinkin sitten kaalikeiton ja muutaman leipäviipaleen voimalla. Enempään en taida pystyä, niin että jatketaan nyt vielä valitulla linjalla.

Päivän ruokavalio

Nyt tuntuu, että alkaa näkyä jo pohja tuosta hyvien päätösten pussista. Onko itsellä kehno mielikuvitus, vai onko tosiaan niin, että kaikki mahdolliset keinot on jo otettu käyttöön tällä kivisellä painonhallinnan polulla?

Selitän itselleni, että on turhaa tässä vaiheessa alkaa pitämään mitään ruokapäiväkirjaa, kun reissuun lähtöön on enää aikaa vähän yli viikon. Ja kyllähän se totta onkin, että siellä outojen eväiden keskellä ei sellaiseen syötyjen kaloreiden kirjaamiseen ole mitään mahdollisuuksia ja tuskin edes minkäänlaista haluakaan. Senkin tiedän, että tuhdissa kunnossa sieltä takaisin tullaan. No ompahan taas kiloja, mistä alkaa painoa pudottamaan!

Kaloreita laskematta tiedän, ettei nämä tämänkään päivän syömiset pitäisi vyötäröä kasvattaa:

aamulla ennen lenkkiä:  maitokahvi
lenkin jälkeen:  vettä ja yksi voileipäkeksi (ilman päällysteitä)
lounas:  musta kahvi, 2 palaa leipää, maksamakkaraa, juustoa ja vihanneksia
päivällinen:  2 naudanlihapihviä (yht. 150 g), keitettyjä porkkanoita, muutama siru perunaa, sienikastike
iltapala:  luumusosetta (1 tl), rahakaa, maustamatonta jugurttia, makeutusainetta
välipalaksi runsaasti vettä

Että sellainen ruokavalio tänään!

Vettä, vettä

Vatsa on alkanut tottua pienentyneisiin aterioihin, eikä se huutele enää nälkäänsä. Alkuhan on aina hankalaa, tässä painonhallintaprojektissakin, mutta kyllä se sitten sitkeällä yrittämisellä palkitseekin. Pari kiloa sorjempi olo viikontakaisesta kuntoremontin aloittamisesta tuntuu ihan mukavalta, vaikkei se vielä ulospäin näykkään.

Kun näläntunne ei vaivaa, tahtoo unohtua sen myötä myös veden juominen, joka on tärkeää aineenvaihdunnalle. Tämän päivän "pieni päätös" on pitää vesipulloa työpöydällä ja siitä välillä ottaa kunnon huikat.

Kestileipää, kalaa ja perunaa

Alkaapa käydä vähiin nämä "pienet-päätökset-päivässä", kun niitä aiemmin päätettyjä juttuja yrittää tunnollisesti noudattaa. Päivittäinen sauvalenkkikin on tullut tehtyä - oli sitten pakkasta, tai ei.

Hienosti onnistuin välttämään kiusaukset tänäänkin, kun en mieliteostani huolimatta rynnännyt kauppakeskuksessa kahvilaan herkkujen ääreen, vaan kiltistin tyydyin ostamaan kaupasta kestileivän, jota ajeltiin kotiin kahvin kera nauttimaan. Kymmenen pistettä mulle siitä!

Päivälliseksi kalaa ja perunaa, jotka hyvin sopiikin arkisten härkäviikkojen evääksi!

Täytekakkua

Laiskuuttani en ole ryhtynyt syömiäni kaloreita ja jouleja laskemaan, vaan luotan vuosien tuottamaan kokemukseen ja elän näppituntumalla. Tahtoo vaan olla kohdallani, että se "pieni-päätös-päivässä"  muuttuukin "kokonaisvaltaiseksi-päätökseksi". Mikä perhanan masokisti linenkään, kun en tahdo millään hyväksyä pieniä päätöksiä, vaan kaiken pitäisi tapahtua suurella rytinällä.

No tänään sentään annoin itseni sortua sen verran, että nautin täysin hyvällä omalla tunnolla visiitillä täytekakkua (en kovin suurta palaa). Olin jo aamulla päättänyt, että se tämän päivän "pikku-päätökseni" on olla surematta lipsumisiani ja nieltyjä ylimääräisiä herkkuja. Huomenna on taas uusi päivä, jolloin on tilaisuus ryhdistäytyä!

Ruisleipä linjalla

Liikunnan seurauksena mieliala kohentunut, kun plösö olo alkaa pikku hiljaa hellittää ja olemus on ehkä jo muutamalla millillä hoikentunut. Nälkäkään ei enää ole riesana ja ruokaa tarvitsee vähemmän. Mutta, mutta - eihän tässä kahdessa viikossa ehdi mitään ihmeitä läskinsulatustemppuja tekemään. Pakko on hyväksyä tosiasia, ettei kaapin perukoilta tule löytymään päälle sopivia shortseja vaikka kuinka tässä yrittäisi laihduttaa. No kunto ainakin kohenee, kun vaan jaksaa joka päivä sauvoja heiluttaa.

Se tämän päivän "pieni-päätös-päivässä" onkin helppo toteuttaa näillä tuntemuksilla. Kaapissa on vielä joulunajan suklaita ja pikkuleipiä vielä tallella, joihin en aio enää kynsiäni iskeä. Johan tässä on ehdittykin makean himon vankina rimpuilla. Onneksi itsekuri ei olekaan joulupukin mukana karannut, joten tästä jatketaan eteenpäin ruisleipä linjalla.

Tänään liedellä porisi suuri kattilallinen kaalisoppaa, jota sitten nautitaankin hartaudella harva se päivä!

Sauvakävelyä

Pieni-Päätös-Päivässä-projektin innoittamana päätinkin eilen tehdä sen kaikkein vaikeimmalta tuntuvan päätöksen - jokapäiväisen liikunnan aloittamisen.

Sauvat ovat jääneet nurkkaan jo useamman viikon ajaksi odottelemaan emäntäänsä, kun joulukiireet ja flunssa toimivat hienosti tekosyynä liikkumattomuudelle. Ensimmäisenä arkena Uuden Vuoden päivän jälkeen päätin kuitenkin ottaa härkää sarvista ja puin liukuesteet lenkkareihin, vedin räntää pitävän takin niskaan ja köpöttelin tunnustelemaan, vieläkö jalat jaksaa kantaa lisääntynyttä painoa pitkähkön tauon jälkeen. Alku aina hankalaa - aluksi kädet ja jalat olivat maitohapoilla, mutta kunto palautui pikku hiljaa 45 minuutin pakerruksen aikana.

Eilisaamun lenkki sujuikin sitten jo ongelmitta, kun sääkin oli leuto ja tuuleton. Tunti kymmenen minuuttia mennä hurahti melkein kuin huomaamatta.

Ystävä oli yökylässä ja punkkulasin äärellä tuli vaihdettua kuulumisia, mutta jaksoinpa kuitenkin koota itseni ja lähteä tuulettumaan tuonne raikkaaseen talvisäähän. Hyvä minä!!

YES!  Toistaiseksi tuntuu todella mahtavalta, kun on saanut itsestään senkin verran irti!

Pieni-päätös-päivässä

Enpä tee poikkeusta minäkään, kun tulen tänne blogiini ruikuttamaan taas kerran vaakani "hirmuisia" lukemia. Onkohan se niin, että meitä onnettomia viedään kuin pässiä narussa - nyt joulun aikaan on joka tuutista tullut sitä ja tätä ohjetta, miten valmistat sen tuhannen herkut juhlapöytään. Telkkarin ruudulta on verkkokalvolle piirtynyt houkutus toisensa perään, joihin yksi sun toinen on iloisesti tarttunut juhlahumun keskellä. No nytpä onkin hauska nähdä taas, miten laihdutustuotteita ja -palveluja aletaan tyrkyttämään meille pässinnarussa rimpuilijoille.

Viimeaikaisten kokemusteni perusteella ei tuo kilojen nouseminen saisi olla mikään intoilun ja murehtimisen arvoinen asia. Kyllä oman arvomaailmanikin listan kärjessä on hyvä terveys, mutta siihenpä eittämättä liittyy myös tuo pahuksen painonhallinta. Vielä ei näistä kiloista ole ollut varsinaista haittaa terveydelle, kun veri- ja sokeriarvot ovat pysyneet normaalin rajoissa, mutta omat väsymyksen tuntemukset ja plösö-olo eivät ole mukavia seuralaisia.

Jotain oli tehtävä tämänkin asian suhteen, joten päätin aloittaa oman "pieni-päätös-päivässä-projektin". Olkoon se päivittäinen päätös kuinka pieni tahansa, tulen sen tänne blogiini kirjaamaan. Ehkä niitä tuloksiakin syntyy siten helpommin, kun ne on tänne kaikelle kansalle tiedoksi kuuluttanut.

Tiedän, että meitä on monta tässä samassa veneessä soutamassa - siksi olisikin mukavaa, jos saisin "siskoilta" vertaistukea tässä projektissa kommenttien muodossa. Kirjoittaa / haukkua / kiitellä / kommentoida omia kokemuksiasi voit tänne anonyyminakin.